EtusivuRuokintaoppaatImettävän nartun ja kantavan nartun ruokinta

Imettävän nartun ja kantavan nartun ruokinta

Ruokinnalla on iso merkitys koiran hyvinvointiin tiineyden sekä erityisesti imetysaikana. Kokosimme sopivan ruokavalion koostamiseksi vinkit kantavan ja imettävän nartun ruokintaan.

Muutoksia koiran ruokintaan kuudennesta tiineysviikosta eteenpäin

Koiranartun normaali kantoaika on 60–65 vuorokautta. Ensimmäiset viisi tiineysviikkoa tulevan emon ruokakuppiin voidaan annostella tuttua ylläpitotason ruokaa, koska energian tai ravintoaineiden tarve ei ole tuolloin vielä lisääntynyt. Sen sijaan kuudennella viikolla sikiöiden kehitys vaikuttaa myös nartun ravintoaineiden tarpeeseen. Sekä energian, valkuaisen että kivennäisten tarve kasvaa.

Tiineyden loppupuolella muutoksia ruokavalioon tulee enemmän. Energiantarve lisääntyy 10–20 %. Lisäksi ruuan on oltava erityisen hyvin sulavaa. Tässä vaiheessa voidaan siirtyä ruokaan, jota käytetään jatkossa myös imetyksen aikana (30 % valkuaista, 20 % rasvaa) tai pentujen ensimmäiseksi ravinnoksi sopivaan starttiruokaan. Siirtyminen runsaasti energiaa sisältävään ruokaan mahdollistaa riittävän ravintoaineiden saannin ilman, että ruuan määrä kasvaa kohtuuttoman isoksi. Ruokinnan vaihdosta ei kannata ajoittaa synnytysviikolle.

Liikunta on tärkeässä roolissa myös tiineyden aikana

Sopiva määrä liikuntaa koko tiineyden ajan ylläpitää nartun lihaskuntoa. Samalla se ennaltaehkäisee ylipainoa ja siitä mahdollisesti aiheutuvia synnytysongelmia.

Koiran kuntoluokitusohjeiden mukaisesti tiineenkin nartun kylkiluiden pitää tuntua helposti eikä niiden päällä saa olla liikaa rasvaa. Narttujen lisääntymishäiriöt liittyvät usein koiran yli- tai alipainoon. Tämän vuoksi narttu olisi saatava ihannepainoonsa ennen kiiman alkua. Laihan koiran energiansaantia voidaan lisätä ennen lisääntymiskauden alkua 10 % ja ylipainoisen koiran energiansaantia puolestaan rajoitetaan 10 %.

Mitä tulee ottaa huomioon kantavan ja imettävän nartun ruokinnassa?

Viimeisellä kolmanneksella sikiöiden täyttämä kohtu saattaa viedä vatsaontelossa niin paljon tilaa, että se rajoittaa nartun syöntikykyä. Tällöin ruoka-annosten kokoa pienennetään ja vastaavasti ruokintakertojen määrää lisätään kolmeen tai neljään päivässä. Viimeisellä tiineysviikolla ja synnytystä seuraava päivänä nartun ruokahalu voi tilapäisesti laskea.

Ruokinnan merkitys korostuu etenkin imetyksen aikana. Nartun maidon ravintoainepitoisuudet (kalsium, energia, proteiini) ovat erittäin korkeat ja ensisijainen tavoite on turvata nartun riittävä energian ja ravintoaineiden saanti. Tällöin koira ei joudu käyttämään omia kudosvarastojaan maidontuotantoon. Nartun laihtumisen estämiseksi ravinnon tulisi olla hyvin maittavaa, sulavaa ja energiapitoista. Ruoka, jossa on 30 % valkuaista, 25 % rasvaa ja energiaa 4 500 kcal/kg soveltuu hyvin imettävälle nartulle.

Imettävälle nartulle koittavat ruokinnan osalta leppoisat kissanpäivät, sillä sitä voidaan useimmiten ruokkia vapaasti. Käytännössä se tarkoittaa jatkuvasti koiran ulottuvilla olevaa ruokakuppia. Vaihtoehtoisesti suuri ruokamäärä voidaan jakaa useampaan ruokintakertaan.

Nartun paino ei saisi pudota ihannepainosta 10 prosenttia enempää kuukauden imetyksen jälkeen. Laihtuminen tulisi korjata pentujen vieroitusta seuraavan kuukauden aikana. Kunnostusruokintaa jatketaan, kunnes narttu on jälkeen ihannepainossaan.

Asiantuntijat suosittelevat imettävän nartun ruuan ravintoainekoostumukseksi 30–35 % valkuaista ja 20–30 % rasvaa kuiva-ainetta kohden. . Imettävälle nartulle sopivat hyvin suomalaiset Best-In-tuoreruoat: erityisesti emoille ja pennuille suunnattu tuoeruoka Best-In Pentu

kantavan-nartun-ruokinta

Muista ainakin nämä imettävän nartun ruokinnassa huomioitavat tekijät:

  • Maittavuus: riippuu pitkälti ruuan rasva- ja valkuaismäärästä sekä laadusta.
  • Hyvä sulavuus: tällöin ruoka-annoksen koko ei kasva liian suureksi. Näin vältetään turvotusta ruokailun jälkeen ja saavutetaan vähäiset, kiinteät ulosteet.
  • Korkea energiapitoisuus.
  • Valkuaisen määrä ja korkea laatu: turvaa pentujen lihaksiston kehityksen.
  • Riittävä kalsiumin, magnesiumin ja D-vitamiinin saanti: vähentää kalkinpuutoskouristusten eli eklampsian riskiä etenkin pienillä nartuilla, joilla on suuri pentue.

Artikkelin asiantuntijana toimi MMT, agronomi, tutkija ja valjakkourheilija Riitta Kempe.

© 2024 Best-In Oy