Oikeaoppisella ruokavaliolla tuet koiran suorituskykyä sekä hyvinvointia. Kysyimme palkitulta valjakkourheilijalta, MMT, agronomi ja tutkija Riitta Kempeltä parhaat vinkit erityisesti kestävyyslajeja harjoittavien käyttö- ja urheilukoirien ruokintaan.
”Urheilukoiran ruokinnassa tärkeitä asioita ovat ruuan laatu, ruokinnan oikea ajoitus suhteessa rasitukseen sekä rasituksen jälkeinen energiavarastojen ja nestetasapainon palauttaminen”, Riitta Kempe toteaa. ”Käyttö- ja urheilukoirien liikunta ja työ vaihtelevat huomattavasti kestoltaan ja intensiteetiltään”, hän muistuttaa. Jos koiran työ- tai kilpailusuoritus on luonteeltaan lyhytkestoinen, alle 2 minuutin intensiivinen suoritus, lisääntyy koiran energiantarve vain 10–20 % ja energia tuotetaan pääasiassa hiilihydraateista. ”Valtaosa koiraurheilulajeista on kuitenkin kestävyyspainotteisia, joissa rasvat ovat hiilihydraatteja tärkeämpi energianlähde.”
Mitä enemmän treeni- tai työtunteja viikkoon kertyy, sitä enemmän koiran energiantuotanto tukeutuu rasvoihin. ”Kun urheilukoira on sopeutunut käyttämään paljon rasvaa ja valkuaista sisältävää ruokavaliota, se juoksee paremman suorituskyvyn ansiosta pidempään ja kovempaa kuin koira, joka syö vähärasvaista ruokaa”, Kempe linjaa.
Kestävyyttä vaativissa lajeissa ruokinta pysyy laadullisesti melko samanlaisena läpi vuoden, mutta ruokamäärä suhteutetaan tekemiseen. ”Ruokavalion rasvapitoisuus kannattaa pitää korkeana läpi vuoden, sillä sen ansiosta koira vastaa lepojakson jälkeen nopeammin harjoitteluun.”
Urheilu- ja käyttökoiran valkuaisen tarve on normaalia korkeampi. Liian alhainen ruuan valkuaispitoisuus altistaa urheilukoiran rasitusvammoille ja anemialle sekä heikentää suorituskykyä. ”Riittävän valkuaisen saannin on tutkimuksissa todettu vaikuttavan edullisesti koiran punasolujen lukumäärään, plasman volyymiin ja maksimaaliseen hapenottokykyyn. Urheilukoirien runsaasti energiaa ja rasvaa sisältävien ruokien valkuaispitoisuuden tulee olla aina yli 30 %, tyypillisesti 30–40 % kuiva-aineesta”, Kempe kertoo. Hyviä valkuaisen lähteitä ovat mm. vähärasvainen liha, kala, sisäelimet ja kananmuna.
Peruskuntokauden alussa aerobista harjoittelua tukeva ruokavalio sisältää noin 25–30 % valkuaista ja 20 % rasvaa kuiva-aineessa.
Mikäli harjoittelu on voimakkaasti kestävyyspainotteista, rasvan osuus ruokinnassa on suurempi: 25–30 % kuiva-aineesta, samoin valkuaisen osuus.
Kaikkein kuluttavimmat, useiden päivien ja yli 80 kilometrin päivämatkoja sisältävät suoritukset onnistuvat parhaiten, kun koiraa ruokitaan erittäin rasvaisella ja valkuaispitoisella, kuiva- ja tuoreruokaa sisältävällä yhdistelmäruoalla. Ruuan rasva- ja valkuaispitoisuus nousevat 35–40 %:iin kuiva-aineesta. Pitkien suoritusten aikana koiralle voi lisäksi antaa tunnin välein energiavälipaloina 30–50 g hyvin sulavaa koirien tuoreruokaa, joka ylläpitää koiran verensokerin ilman insuliinipiikkiä. Yhdistelmäruokinnan ja tuoreruuan etuja ovat suurempi kosteus ja vesimäärä sekä parempi sulavuus.
Urheilukoiraa ei pidä koskaan ruokkia ennen kovaa suoritusta vaan vasta sen jälkeen. Palautumisen ensimmäisessä vaiheessa, välittömästi suorituksen jälkeen, keskitytään koiran nestetasapainon palauttamiseen. Toisessa vaiheessa, tunti suorituksen jälkeen, koiralle annetaan päivän pääruoka-annos. Kilpailupäivän ruokintarutiinit eivät saisi poiketa juurikaan normaalista harjoituskauden ruokintakäytännöstä.
Koiran suorituskyky on parempi, kun suoritukseen lähdetään täysillä energia- ja nestevarastoilla, mutta tyhjällä vatsalla ja kevyellä koiralla. Ruokinta liian lähellä rasitusta voi heikentää suorituskykyä, koska ruokinnan nostama veren korkea insuliinipitoisuus suorituksen aikana blokkaa energiantuotannon rasvoista. Tällöin koira väsähtää nopeammin.
Ruokinnan ja kestävyyssuorituksen välillä olisikin oltava vähintään 12 tuntia. Jos tiedossa on rankka suoritus, suositus on 21–23 tuntia. Tässä ajassa koiran pitäisi ehtiä tyhjentää suolistonsa ennen starttia, mikä ennaltaehkäisee ruuansulatuskanavan ongelmia. Jos huomaat koirallasi suoritusta haittaavaa pakottavaa ulostamistarvetta, ripulia tai veriripulia, se on todennäköisesti ruokittu liian lähellä suoritusta. Pidennä silloin ruokinnan ja suorituksen välistä aikaa ja tarkista nesteytys.
Starttia edeltävät tunnit kannattaa hyödyntää koiran nestetankkaukseen. Näin torjut koiran kuivumista ja ylikuumenemista suorituksen aikana. Noin 60 % koiran ylimääräisestä lämpökuormasta poistuu rasituksen aikana kostean hengitysilman mukana eli koira menettää paljon nestettä suorituksen aikana jäähdyttäessään elimistöään. Jotta saat veden varmasti maistumaan, sekoita sen sekaan noin 30 grammaa Best-In-tuoreruokaa.
Aika ennen suoritusta, h | Tavoite | Ruokinnan ja juoton ajoitus suoritukseen nähden |
---|---|---|
18–22 | Koko suolisto tyhjä, ei ulostustarvetta | Ruokinta erittäin kovaan pitkäkestoiseen suoritukseen valmistautuessa |
12–14 | Suolisto lähes tyhjä | Ruokinta pitkäkestoiseen suoritukseen valmistautuessa |
6–8 | Mahalaukku tyhjä | Ruokinnan ja liikuntasuorituksen välinen minimiaika, kevyt liikunta |
3–8 | Nesteytys | Osa tuoreruuasta (10–30 %) voidaan käyttää juottoveden maustamiseen |
1–3 | Nesteytys | Juoma-annos (noin ½ l keskikokoiselle koiralle), maustetaan ripauksella tuoreruokaa (30 g) |
Kovaa rasitusta seuraa nestevajaus, energiavarastojen tyhjentyminen ja kehon väsyminen. Koiran palautumisaikaa voidaan lyhentää merkittävästi, jos palautumisvaiheen ruokinta ja nesteytys saadaan kohdilleen. Silloin koira jaksaa työskennellä tehokkaasti useampana peräkkäisenä päivänä.
Suorituksen jälkeen koiran nestetasapainon palautus aloitetaan nopeasti juottamalla sille reilumpi vesiannos (keskikokoiselle koiralle 5–10 dl), joka on maustettu pienellä määrällä (30 g) tuoreruokaa. Juoman lämpötila riippuu tilanteesta. Viileät tai kylmät nesteet imeytyvät suorituksen jälkeen nopeammin kuin lämpimät. Samalle ne jäähdyttävät koiraa. Talvella voi olla tarve lämmittää koiraa lämpimällä juomalla.
Nesteytyksen jälkeen ruoka tarjotaan kerta-annoksena tunnin tai parin kuluttua rasituksen jälkeen. Sen jälkeen koiran annetaan levätä ja sulatella rauhassa ruokaansa. Koiran nesteytystä jatketaan jälleen 2–3 tuntia ruokinnan jälkeen, sillä ruoansulatus vaatii runsaasti vettä.
Artikkelin asiantuntijana toimi MMT, agronomi, tutkija ja valjakkourheilija Riitta Kempe.