Koira tarvitsee ravinnostaan energiaa ja ravintoaineita, joiden määrä vaihtelee koiran iästä ja koosta riippuen. Esimerkiksi pentu tarvitsee rakennusaineita kasvuun, koiraemon maidontuotantoon pennuilleen ja urheilukoira suoritukseensa. Jokaisen koiran ruokinnassa on kuitenkin perusravintoaineet:

-Proteiini eli valkuainen koostuu 21 aminohaposta, joista 10 on välttämättömiä (Välttämätön amino- ja rasvahappo = koiran tulee saada ko. ainetta ravinnostaan, se ei pysty muodostamaan sitä itse.)

-Rasva, joka koostuu rasvahapoista ja glyserolista; linoli ja linoleenihappo ovat välttämättömiä

– Hiilihydraatit eli sokerit, tärkkelys ja kuitu

-Kivennäisaineet eli makro- ja mikrokivennäiset

-Vitamiinit; sekä vesi- että rasvaliukoiset

-Vesi

Voit tutustua Best-In-ravitsemusvaihtoehtoihin tuotesivuilla ja lukea lisää koiran ruokinnasta ruokintaoppaastamme!

Koiran ravinnontarpeen arvioinnissa olennaisin asia on koiran tarvitseman energian määrä. Koiran energian tarpeeseen vaikuttavat muun muassa rotu, koko, ikä, sukupuoli sekä aktiivisuus ja liikunnan määrä. Esimerkiksi suuret paksukarvaiset rodut tarvitsevat painoonsa suhteutettuna vähemmän ruokaa kuin lyhytkarvaiset pienet koirat ja vanha koira pärjää usein kevyemmillä eväillä kuin kasvava nuori. Sekin vaikuttaa, asuuko koira sisällä vai ulkona.

Koira saa tarvitsemansa ravintoaineet laadukkaasta täysravinnosta. Kiinnitä ruokaa valitessa huomiota eläinperäisen proteiinin saantiin, proteiinin ja energian suhteeseen sekä monipuoliseen raaka-ainesisältöön. Ruoan energiatason noustessa tulee myös proteiinin tason nousta. Ainesosaluettelon ei tarvitse olla pitkä: jo muutamalla huolella valitulla raaka-aineella pystytään tyydyttämään kaikki koiran ravintoainetarpeet.

Tutustu pakkausselosteeseen huolellisesti

Varmista, että ravinto sisältää proteiinia, rasvan lähteen, kasviksia tai viljaa sekä kivennäisaineiden ja vitamiinien lähteet. Hyvä proteiinin osuus on vähintään 22 % kuiva-aineesta ja rasvojen vähintään 10 %. Tuhkapitoisuus tulee olla alle 7 % kuiva-aineesta ja kalsium-fosforisuhde perustarpeella 1,1–1,2:1.

Tarjoa kasvikset ja viljat aina kypsennettyinä

Täysipainoinen, laadukas ateria sisältää myös kasvikunnan tuotteita. Niistä koira saa muun muassa kuituja, jotka edistävät monin tavoin ruoansulatuskanavan terveyttä. Kuidun määrä tulee olla alle 6 % kuiva-aineesta ja runsaasti liikkuvilla koirilla vieläkin alhaisempi. Kaikki kasvikset ja viljat tulisi tarjota kypsennettynä.

Mieto kypsennys parantaa raaka-aineiden sulavuutta

Ruoan sulavuus ja hyödyntäminen koiran ruoansulatuselimistössä on tärkeää, sillä hyvä sulavuus edesauttaa ravintoaineiden imeytymistä. Mieto kypsennys parantaa raaka-aineiden sulavuutta ja hyödyntämistä koiran ruoansulatuselimistössä. Esimerkiksi raa´an kananmunan kokonaissulavuus on alle 80 % ja valkuaisen sulavuus 40–60 %. Kypsän kananmunan kokonaissulavuus on n. 92 % ja valkuaisen sulavuus 85–90 %.

Myös vitamiinit säilyvät paremmin miedosti kypsennetyssä ruoassa

Osa vitamiineista tuhoutuu kypsennyksessä. Siksi tuotteisiin lisätään vitamiineja. Kypsennyslämpötila vaikuttaa vitamiinihävikkiin. Pääsääntöisesti miedossa, alle 100-asteisessa kypsennyksessä vitamiinihävikki jää niin pieneksi, että raaka-aineiden luonnollinen vitamiinitaso riittää normaaliaktiiviselle koiralle, kunhan tuotteen raaka-ainepohja on suunniteltu oikein. Korkeimmissa lämpötiloissa valmistetut tuotteet – esimerkiksi säilykkeet ja kuivaruoka – vaativat aina lisätyn vitamiinin. Raakaravinnossa vitamiinihävikkiä aiheuttaa pakastus.

Mikäli koostat koiran päivittäisen aterian itse, perehdy koiran ravitsemuksellisiin tarpeisiin, erityispiirteisiin sekä ruokinnassa käytettäviin raaka-aineisiin. Myös lisäravinteet voivat olla tarpeen.

Koirien fysiologiassa ja tarpeissa on yksilö- ja rotukohtaisia eroja. Kaikki ei sovi kaikille. Osa koirista pystyy hyödyntämään raaka-aineita paremmin kuin toiset.

Suositus aikuisen koiran päivittäiseksi proteiinin saanniksi on 4,3–5,0 g sulavaa raakavalkuaista (SRV) per koiran metabolinen painokilo. Ehdoton minimi on 2,1–2,5 g sulavaa raakavalkuaista per metabolinen painokilo vuorokaudessa. Valkuaisen tarve vaihtelee yksilöittäin esimerkiksi koon ja rodun mukaan. Valkuaisen tarve nousee muun muassa liikunnan lisääntyessä ja karvanlähdön aikaan.

Metabolinen paino saadaan, kun koiran elopaino korotetaan potenssiin 0,75. Esimerkiksi 10 kilogrammaa painavan koiran metabolinen paino on 100,75 = 5,62 kg. Tällöin esimerkkikoiran tulisi saada sulavaa raakavalkuaista 24,2–28,1 g (5,62 x 4,3 g = 24,2 g ja 5,62 x 5,0 g = 28,1 g).

Sulava raakavalkuainen kuvaa koiralle käyttökelpoisen valkuaisen määrää ravinnossa: sitä osaa valkuaisesta, joka imeytyy ruoansulatuskanavassa. Mieto kypsennys parantaa sulavuutta.

Liha, kala ja kananmuna ovat hyviä valkuaisen lähteitä

Lihassa valkuaista on keskimäärin noin 20 %. Valkuaisen sulavuus 90 %. Esimerkiksi jos koira syö 100 g lihaa, se saa sulavaa raakavalkuaista 100 g x 0,2 x 0,9 = 18 grammaa. Proteiinia tulee olla ruokavaliossa aina vähintään 18 % kuiva-aineesta. Suositus on 22–24 % kuiva-aineesta. Mitä laadukkaampaa valkuainen on, sitä vähemmän valkuaista tarvitaan täyttämään koiran valkuaisen tarpeen. Korkealaatuisia valkuaisen lähteitä ovat esimerkiksi liha, kala ja kananmuna.

Koiran vointi voi kertoa ravinnosta paljon

Kotona valmistetuissa aterioissa – kuten raakaruokinnassa – lihapitoisuudet ovat usein erittäin korkeita, jopa 90 %. Tällöin valkuaisen riittävässä saannissa ei ole normaalitilanteessa ongelmia, mutta korkeat valkuaispitoisuudet lisäävät erilaisten aineenvaihdunnallisten prosessien kautta koiran elimistön lämpökuormaa ja veden juonnin tarvetta.

Valkuaisen aliruokinta voi näkyä koirassa eri tavoin. Aliruokinta voi alkuvaiheessa aiheuttaa ihon ja karvapeitteen ongelmia, kuten elotonta ja kiillotonta karvaa, karvanvaihdon hitautta sekä tehdä koiran yleisolemuksesta apean tai innottoman. Pidemmällä aikavälillä valkuaisen aliruokinta aiheuttaa vastustuskyvyn ja painon laskua, lihasten surkastumista, ruokahalun heikkenemistä, anemiaa ja hedelmällisyyshäiriöiden lisääntymistä. Kasvavilla koirilla kasvu häiriintyy.

Huolehdi, että valkuaisen osuus ravinnosta on rasvaa suurempi. Ruoan valkuaispitoisuuden suositus on 22–24 % kuiva-aineesta. Minimitarpeena pidetään 18 % kuiva-aineesta. Rasvapitoisuuden suositus ylläpitotasolla ravinnossa on yleisesti 12–14 % kuiva-aineesta. Pienillä roduilla suositus on 15–20 % kuiva-aineesta, sillä pienten koirien energiantarve on suhteessa suurempaa. Rasvan maksimisaantisuositus on 10 g koiran elopainokiloa kohti päivässä. Esimerkiksi 20 kg painavan koiran suositeltu maksimiannos on 200 g rasvaa.

Poikkeuksen edellä mainittuun tekevät raskaat, useita tunteja tai jopa päiviä kestävät fyysiset suoritukset. Sellaisten yhteydessä suosittelemme ravintoa, jossa on sekä valkuaisen että rasvan osuus on 36 % kuiva-aineesta. Myös osa sairauksista sekä voimakas aliravitsemus voivat vaikuttaa suosituksiin.

Monipuolisesti vaikuttava valkuainen

Valkuaisen tehtäviä ovat muun muassa kudosten uusiutuminen ja korjaaminen, kasvuun liittyvät toiminnot, immuunivasteen ylläpitäminen, maidon tuotanto ja sikiöiden kasvu sekä toimiminen kuljetuksen kantajaproteiineina ja hormonien rakenneosina. Valkuaista koira ei juuri käytä energian lähteenä, kunhan se saa tarpeeksi energiaa rasvoista ja hiilihydraateista.

Rasvat turvaavat muun muassa vitamiinien saantia

Rasvat ovat ensisijainen energian lähde. Rasva turvaa rasvaliukoisten vitamiinien saannin, imeytymisen ja kuljetuksen sekä toimii hormonien esiasteena. Lisäksi rasva vaikuttaa solukalvojen rakenteeseen ja toimintaan sekä aivojen toiminnan ylläpitoon.

Rasvoissa on keskimäärin 2,25 kertaa enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa tai proteiinissa. Rasvapitoisuuden muutoksilla onkin iso merkitys koko annoksen energiapitoisuuteen. Kun ruokaan lisätään rasvaa, tulee myös valkuaispitoisuutta nostaa. Mitä enemmän ravinnossa on energiaa, sitä pienemmän annoksen ruokaa koira tarvitsee energiantarpeensa tyydyttämiseen ja sitä enemmän on oltava suhteessa valkuaista valkuaistarpeen tyydyttämiseksi.

Laktoosia pilkkovan laktaasientsyymin tuotannossa on koirakohtaisia eroja. Osa koirista sietää maidon sisältämää laktoosia eli maitosokeria toisia koiria paremmin. Voit tarjota koirallesi maitoa, jos se ei saa siitä oireita. Mikäli koira sietää laktoosia heikosti, voi maito aiheuttaa suolistovaivoja, -kipuja ja ripulia. Maitotuotteiden antaminen tulee aloittaa varovasti pieninä määrinä kerrallaan.

Sopiva määrä vaihtelee koiran koon mukaan

Koiralle voi tarjota maitoa maksimissaan 20 ml vuorokaudessa elopainokiloa kohti. Esimerkiksi 30 kilogramman painoiselle koiralle voidaan antaa maitoa korkeintaan 30 x 20 ml = 600 ml eli 6 desilitraa.

Kokeile piimää, maitorahkaa tai raejuustoa

Piimä, maitorahka ja juustot sopivat useimpien koirien ruokavalioon paremmin, sillä ne sisältävät vähemmän laktoosia. Ylipäätään vähälaktoosiset tai laktoosittomat tuotteet sopivat useimmille koirille ja niiden käyttömäärää ei tarvitse rajoittaa.

Maitoproteiinin biologinen arvo on korkea, jopa 90–100 %. Lisäksi maito sisältää paljon välttämättömiä aminohappoja. Tavallisessa kevytmaidossa tai piimässä proteiinia on vain noin 3 % eli maito tai piimä eivät ole merkittävä proteiinilähde ravitsemuksessa. Sen sijaan raejuusto tai maitorahka on oiva proteiinin lähde itse koostettuun ruoka-annokseen – proteiinia kun on muhkeat 11 %. Ne ovat myös erinomaisia raaka-aineita pentujen siirtyessä emon maidosta kiinteään ravintoon.

Edistä suoliston terveyttä maitohappobakteereilla

AB-piimä on erinomainen lisä koiran ravitsemuksessa. Maitohappobakteerit edistävät suoliston terveyttä ja tätä kautta parantavat koiran immuunivastetta. Raaka-aineallergioista kärsivillä koirilla on todettu L. acidophilus -bakteerien tasapainottavan suoliston toimintaa ja kiinteyttävän ulostetta.

Koira saa kasvisperäisistä rasvoista energiaa. Sen lisäksi oikein valitut kasvisperäiset öljyt sisältävät välttämättömiä rasvahappoja – siis sellaisia, joita koira ei pysty valmistamaan elimistössään vaan tarvitsee ne ravinnosta.

Linoli- ja alfalinoleenihappoa saa useista eri lähteistä

Rasvahappoja on useita kymmeniä. Välttämättömiä rasvahappoja ovat linolihappo (omega-6) sekä alfalinoleenihappo (omega-3). Linolihapon lähteitä ovat esimerkiksi auringonkukkaöljy, hampunsiemenöljy sekä rypsiöljy. Alfalinoleenihappoja saa pellavaöljystä ja rypsiöljystä, joka on tosin ensisijaisesti linoleenihapon lähde. Alfalinoleenihapon johdannaisten EPA:n ja DHA:n parhaita lähteitä ovat kalaöljyt eikä niitä saa suoraan kasviöljyistä.

Varmista välttämättömien rasvahappojen oikea määrä

Koiran ravinnon rasvoista eläinperäisiä tyydyttyneitä, pitkäketjuisia rasvahappoja ja rasvoja tulisi olla vähintään 55–60 %. Välttämättömien rasvahappojen osuudeksi suositellaan 15–20 % ravinnon rasvahapoista.

Linolihapon ja alfalinoleenihapon hyvä suhde ravinnossa on 5:1. Suhteen tulee koiran ylläpitotasolla olla välillä 2,6–16:1. Kasviöljyissä suositeltu suhde saavutetaan lisäyssuhteella 75 % auringonkukkaöljyä ja 25 % pellavaöljyä. Koiran annokseen kasviöljyä tulee lisätä korkeintaan 5 % koko annoksesta.

Kuivaruuissa on usein liikaa linolihappoa suhteessa alfalinoleenihappoon, jolloin alfalinoleenihappolisäys ruokaan on tarpeen.

Tuoreus avainasemassa

Varmista, että rasva on tuoretta. Härskiintynyt rasva kuluttaa koiran elimistön E-vitamiinivarastot. E-vitamiinin lisäys on muutenkin hyvä tehdä ruokintaan kasviöljyn lisäyksen yhteydessä.

Kasviksista koira saa mm. kuituja suoliston hyvinvointiin. Kasvikset ovat hiilihydraattien tärkein lähde, mutta kypsentämättömät kasvikset sulavat huonosti ja saatavat aiheuttaa ruuansulatushäiriöitä. Best-In-tuoreaterioissa ongelman ratkaisee hellävarainen haudutus, joka pehmentää kasvikset, mutta pitää ravintoaineet tallessa. Näin kasvikset on paremmin koiran ruoansulatuselimistön käytettävissä.

Hiilihydraatit jaetaan kolmeen ryhmään:

-Sokeria eli glukoosia koira tarvitsee aivojen ja hermoston toimintaan. Sitä ei tarvitse kuitenkaan lisätä ruokaan, koska koira pystyy tuottamaan sitä itse muista ravintoaineista. Poikkeuksena on kantava narttu, jonka ravinnossa glukoosia on hyvä olla.

-Tärkkelys on kasvien varastohiilihydraatti. Sitä on viljoissa ja etenkin perunassa. Kypsennetty tärkkelys on hyvä energianlähde ja suoliston toiminnan ylläpitäjä. Kypsentämätön tärkkelys sulaa heikosti koiran suolistossa ja tuloksena voi olla ripuli.

-Koira tulee toimeen ilman ravinnon kuitulisää, mutta kuitu edistää kokonaisvaltaisesti koiran suoliston terveyttä ja toimintaa ja mm. parantaa rasvahappojen tuotantoa paksusuolessa sekä parantaa ulosteen koostumusta ja suoliston hyvinvointia. Kuitu jaetaan liukoiseen ja liukenemattomaan kuituun. Liian suuret liukenemattoman kuidun määrät kuitenkin kasvattavat koiran ulosteen määrää ja heikentävät ravintoaineiden imeytymistä.

Ravinnon käytön perusteella eläimet jaetaan 3 päätyyppiin. Lihansyöjiin (karnivori), sekasyöjiin (omnivori) sekä kasvissyöjiin (herbivori). Koira on semi-karnivori. Se on anatomisesti lihansyöjä, mutta sen aineenvaihdunnassa on sekasyöjän ominaisuuksia. Lihan tulee olla ravitsemuksen perusta, mutta koira pystyy hyödyntämään erittäin hyvin myös kypsennettyä kasvisperäistä ravintoa ja hiilihydraatteja.

Monesti koiraa verrataan ravitsemuksessa suteen. Koira ei kuitenkaan ole susi vaan koira. Se on domestikoitunut eli kesyyntynyt ihmisen seuralaiseksi kymmenien tuhansien vuosien aikana. Kesyyntymisen aikana sen perimässä, geeneissä, on tapahtunut lukuisia muutoksia.

Ruuansulatukseen liittyvien geenien muutokset ovat olleet osa domestikaatiota. Ne ovat olleet tarpeellisia suden kesyyntyessä pikkuhiljaa koiraksi. Laajasti liikkuvan suden ja ihmisen läheisyydessä eläneen koiran elinympäristö ja vaatimukset ravinnolle erilaistuivat. Osaltaan tähän lienee vaikuttanut viljelytalouden voimakas lisääntyminen 10 000 vuotta sitten.
Koiralla on todettu olevan ainakin 10 eri ravinnon hyödyntämiseen vaikuttavalla geenialueella eriytymistä suteen. Nämä geenialueet vaikuttavat ainakin aineenvaihduntaan, rasvojen käyttöön ja hyödyntämiseen, hiilihydraattien hyödyntämiseen energiaksi, tärkkelyksen sulatukseen sekä sokereiden hajottamiseen.

Hiilihydraatit jaetaan 3 alaryhmään, tärkkelykseen, sokereihin ja kuituun. Tärkkelystä koiraa pystyy hyödyntämään erinomaisesti energiaksi ja se ylläpitää suolen normaalia toimintaa. Koira tarvitsee glukoosia (sokeri) sikiöiden, aivojen ja hermoston energian tuotantoon. Koira pystyy muodostamaan glukoosia itse elimistössään, joten tiinettä narttua lukuun ottamatta sitä ei ravinnosta tarvitse saada. Oikeanlainen kuitu selkeästi edistää ruuansulatuskanavan terveyttä sekä vaikuttaa edullisesti suoliston mikrobieliöstöön ylläpitäen hyödyllistä mikrobistoa ja vähentäen haitallisten bakteerien määrää. Näin kuitu vaikuttaa vitamiini-synteesiin. Lisäksi liukoinen ravintokuitu esimerkiksi lisää lyhytketjuisten rasvahappojen tuotantoa.

Urheilukoirille optimaalinen hiilihydraattien määrä on alle 30 % (kuidun maksimi 2,5 %). Muuten hiilihydraattipitoisten raaka-aineiden osuus voi olla jopa 50 % ravinnosta (kuidun maksimi 10 %). Hiilihydraattien vähimmäismäärää ei ole määritelty kuin tiineille nartuille. Hiilihydraatin lähteeseen ja laatuun tulee kuitenkin kiinnittää huomiota, sillä kaikki hiilihydraattien lähteet eivät sovellu koirien ruokavalioon. Erinomaisia hiilihydraatin lähteitä ovat esimerkiksi kypsennetty kuorittu kaura, riisi, bataatti ja porkkana. Raa`at viljat ja kasvikset aiheuttavat helposti ruuansulatuskanavan häiriöitä. Liika kuitu ruokavaliossa heikentää muiden ravintoaineiden imeytymistä, saattaa aiheuttaa ummetusta, lisätä ulosteen määrää tai heikentää ihon ja karvepeitteen kuntoa.

Koiran ruokavalion koostaminen itse vaatii perehtymistä koiran ravintoaineiden tarpeeseen sekä raaka-aineiden ominaisuuksiin, käyttökelpoisuuteen ja käyttörajoituksiin koiran ravitsemuksessa. Ruokinnan suunnitteluun vaikuttavat muun muassa koiran aktiivisuus, käyttötarkoitus, fysiologinen tila, lihavuuskunto sekä koiran ikä, koko ja rotu/tyyppi.

Ravitsemuksen perustana tulee olla laadukas eläinperäinen valkuainen eli liha, kala tai kananmuna. Lisäksi tasapainoisessa ateriassa tulee olla eläin- tai kasvirasvaa (5 % ateriasta) sekä hiilihydraatti- ja kuitupitoista raaka-ainetta kasvikunnan tuotteiden muodossa. Välttämätöntä rasvahappoa, linolihappoa, saadaan esimerkiksi tutusta rypsiöljystä. Kuitu edistää ruuansulatuskanavan terveyttä ja tätä kautta koiran kokonaisvaltaista hyvinvointia. Maksa on hyvä A-, B2- ja B12-vitamiinin sekä raudan, kuparin ja biotiinin lähde. Maksaa ei tule kuitenkaan syöttää kuin maksimissaan 2 g/koiran elopainokilo/vrk sen korkean A-vitamiini-, kupari- ja glykogeenipitoisuuden vuoksi.

Kasvikset on hyvä tarjota koiralle aina kypsennettyinä ja toisin kuin kuvassa, hienonnettuina. Kypsennys parantaa merkittävästi kasvisten sulavuutta koiran ruuansulatuselimistössä sekä tehostaa esimerkiksi A-vitamiinin esiasteen, beetakaroteenin, imeytymistä. Koiralle sopivia kasviksia ovat muun muassa porkkana, parsakaali, kukkakaali, bataatti ja peruna. Lisäksi esimerkiksi riisi ja kuorittu kaura ovat hyviä raaka-aineita koiran ruokavaliossa.

Mikäli lihaa, kalaa, munaa, lihan mukana tulevaa rasvaa tai lisättyä rasvaa, maksaa ja kasviksia syöttää monipuolisesti ja oikean määrän tarpeeseen nähden, lisättyjä vitamiineja ja hivenaineita ei juuri tarvita. Kalsium-lisä tarvitaan, jos koira ei syö luuta sisältäviä raaka-aineita. Tarkistukset tulee tehdä aina kalsiumin, D- ja E-vitamiinien sekä erityisesti sinkin osalta ja tarvittaessa niitä lisätään ruokavalioon ravintolisänä purkista.

Liikunta lisää paitsi energian, myös useimpien vitamiinien ja hivenaineiden tarvetta. Pitkäkestoinen kestävyysliikunta (valjakkoajo, vaativammat metsästysmuodot) kohottaa tarpeen jopa kolminkertaisiksi. Tämä tulee huomioida itse ruokavaliota koostettaessa sekä valitessa sopivaa täysravintoa myymälästä.

1.Sipuli ja valkosipuli
Sipulit ja valkosipuli aiheuttavat koiralle hemolyysiä eli veren punasolujen hajoamista ja tätä kautta anemiaa. Anemia voi syntyä pikkuhiljaa jatkuvan valkosipulin /sipulin syötön seurauksena tai erittäin nopeastikin, mikäli syöttömäärät ovat suuria. Vaikutukset riippuvat annostuksesta ja tulevat monesti muutaman päivän tai viikkojenkin viiveellä. Pahimmillaan vaikutukset näkyvät voimakkaina myrkytysoireina. Lievä anemia jää useimmiten omistajalta huomaamatta.

2.Ksylitoli
Koiran elimistö ei kykene käsittelemään ksylitolia. Ksylitoli saa koiralla aikaan voimakkaan veren sokerin laskun eli hypoglykemian. Koira saattaa mennä tajuttomaksi ja jopa kuolla. Maksavaurion riski on myös olemassa. Pienetkin, alle 1 gramman, annokset voivat aiheuttaa oireita. Myrkyllinen annos ksylitolia saadaan jo 10-20 purkkatyynyssä. Purukumin lisäksi ksylitolia on joissakin makeisissa ja hammastahnoissa.

3.Suklaa
Kaakao, suklaan perusraaka-aine, sisältää koiralle myrkyllistä teobromiinia. Koiran sietokyky on yksilöllistä ja riippuu koiran koosta sekä suklaan kaakaopitoisuudesta. Tummassa suklaassa ja kaakaossa on enemmän teobromiinia kuin vaaleassa. Eli mitä tummempaa suklaa on, sitä vaarallisempaa sen syöminen on koiralle. Teobromiini saattaa aiheuttaa pahoinvointia, ripulointia, hermostuneisuutta, voimattomuutta, muutoksia sydämen rytmiin sekä epileptisiä kohtauksia ja pahimmillaan kuoleman.

4. Kofeiini
Koirien herkkyys kofeiinille vaihtelee. Kupillisessa kahvia on myrkyllinen annos kofeiinia pienemmille koirille. Kofeiini saattaa aiheuttaa saman tyyppisiä oireita kuin teobromiini.

5. Suola
Koiran kyky poistaa suolaa elimistöstään on ihmistä rajallisempi. Pienissä määrin suola toimii tarpeellisena natriumin ja kloorin lähteenä, mutta suurissa määrin suola on myrkyllistä koiralle. Suolapitoisia ihmisten ruokia, sipsejä jne tulee välttää. Myrkyllinen annos on 4g/elopaino kg. Suolamyrkytyksen oireina ovat mm. väsymys, jäykkyys, oksennus, ripulointi, krampit ja juomisen lisääntyminen. Aiheuttaa munuaisvaivoja ja suuret määrät voivat johtaa kuolemaan.

6. Avokado
Avokadon sisältämä persiini aiheuttaa koiralle pahoinvointia, oksentelua ja ripulia.

7. Viinirypäleet ja rusinat
Rusinoiden ja viinirypäleiden syöttämisen seurauksena saattaa seurata mahan sisällön kaasuuntuminen, vatsalaukun laajentuminen ja kiertymä sekä munuaisvauriot ja munuaisen vajaatoiminta. Munuaisvauriot voivat syntyä nopeasti tai pikkuhiljaa, mikäli koiralle annetaan rusinoita/viinirypäleitä usein. Toiset koirat sietävät rypäleitä paremmin kuin toiset, mutta jo muutamasta rypäleestä saattaa aiheuttaa vahinkoja herkimmille koirille.

8. Pullataikina
pullataikinan ja muun hiivaa sisältävän taikinan kohotessa siinä muodostuu etanolia, joka on haitallista koiralle. Taikina kohoaa vielä koiran elimistössä tuottaen etanolia. Kohoava taikina koiran elimistössä aiheuttaa kipua ja pahimmassa tapauksessa se voidaan joutua poistamaan leikkaamalla.

9. Pähkinät
Erityisesti macadamia-pähkinöiden syöttöä tulee välttää, sillä ne voivat aiheuttaa joillekin koirille hermostollisia oireita, kuten koordinaatiohäiriöitä, lihaskramppeja sekä voimakasta väsymystä. Muutenkaan pähkinät eivät sula kunnolla koiran ruuansulatuselimistössä ja suolattujen pähkinöiden syömisessä on suolamyrkytyksen vaara.

10. Omenan kara ja siemenet
Sisältävät syanidin sokeriyhdistettä amygdaliinia, joten suurien annosten syöttämistä kannattaa välttää. Myös mm. kirsikoiden, luumujen ja persikoiden kivet sisältävät syanidia.

11. Maissintähkät
Maissintähkät eivät sula koiran ruuansulatuselimistössä ja aiheuttavat suolitukoksia. Ne ovat varsinkin kesäaikaan eniten suolitukos-leikkauksia aiheuttava syy koirilla.

12. Etanoli
Alkoholijuomissa käytetty etanoli on myrkyllistä koirille. Seurauksena voivat olla erilaiset myrkytysoireet, kooma ja kuolema. Myös hiivan käydessä esimerkiksi pullataikinassa muodostuu etanolia.

13. Sienet
Myrkkysienet ovat myrkyllisiä myös koirille.

14. Huonekasvit
Huonekasvit eivät ole ruoka-aineita, mutta merkittävä myrkytysten aiheuttaja joten ne on tässä yhteydessä myös syytä mainita. Koiralle myrkyllisiä kasveja ovat muun muassa alppiruusut, anopinkieli, hopeaköynnös, huonevehkat, hyasintti, joulutähti, kultaköynnös, liljat, muratti, narsissi, oleanteri, peikonlehdet ja ukonhattu. Mikäli koiralla on tapana maistella huonekasveja, tarkista kasvin mahdollinen myrkyllisyys ennen koiran päästämistä samaan tilaan.

Laadukas ja tasapainoinen ruoka on pennun kasvulle välttämätön. On tärkeää, että pentu saa hyvälaatuista proteiinia päivittäin. Proteiinin hyvä määrä pennulle on 32–35 %. Liiallisella proteiinin saannilla ei ole todettu olevan yhteyttä kasvuhäiriöihin, mutta proteiinivaje voi johtaa kasvuhäiriöihin.

Liiallinen energiansaanti ei ole kasvavalle pennulle hyväksi ja energian yliruokinta voikin johtaa kasvuhäiriöiden kehittymiseen. Pennun tulee olla hoikka, sillä lihominen rasittaa kehittyvää luustoa. Sopivaan kuntoluokitukseen voi tutustua täällä. 

Proteiinin lisäksi pentu tarvitsee vitamiineja ja kivennäisaineita oikeassa suhteessa. Mikäli pentu saa kotiruokaa, on tärkeää huolehtia, että ruoka sisältää tarpeeksi kalsiumia, sillä lihassa ei juurikaan ole kalsiumia. Kalsiumin yliannostus voi kuitenkin johtaa kasvuvirheisiin.

Painoonsa suhteutettuna pentu tarvitsee jopa tuplasti enemmän kivennäisaineita ja vitamiineja kuin täysikasvuinen koira. Kivennäisaineista tärkeimpiä ovat magnesium, natrium, kupari, jodi ja seleeni. Vitamiineista mm. A- ja D-vitamiinin tarve on suurempi kuin aikuisella koiralla.

Turvallisin valinta pennun ravinnoksi on valmis täysravinto, sillä täysravinnossa on huomioitu kasvavan koiran erityistarpeet. Best-In Pentu on pentujen oma tuoreruoka, jonka ravintoaineet ovat peräisin luonnollisista suomalaisista raaka-aineista.

Terveen kasvun ehdoton edellytys on laadukas ja tasapainoinen ruokavalio. Pennun ruokinnassa tulee huomioida rotu ja tuleva aikuispaino, sillä pieni-, keski- ja isokokoiset koirarodut kasvavat eri vauhtia. Jättirotuisten koirien luusto kehittyy aina vuoden ikäiseksi asti (kasvuhuippu 4-5 kk iässä) ja jopa pidempäänkin.
Kääpiörotuisilla koirilla luusto saattaa olla kehittynyt ja aikuiskoko saavutettu jo puolen vuoden iässä (kasvuhuippu 2 kk iässä).

Alkuvaiheen ravinnossa valkuaista tulisi olla 30 % ja rasvaa 20 % kuiva-aineesta. Pennun lähestyessä 4 kuukauden ikää, siirrytään tarjoamaan ravintoa, joka on suunniteltu tulevan aikuisiän painon mukaan. Jättirotuisille pennuille tarjotaan ensin isokokoisten rotujen pennuille tarkoitettua ruokaa, jonka jälkeen siirrytään isokokoisten rotujen junioreille tarkoitettuun ruokaan.

Ravinto tulee 4 kk:sta eteenpäin valita tulevan aikuisiän koon mukaan, sillä suurien rotujen pennuilla energian ja rasvan tarve per koiran elopainokilo on pienempi kuin pienien rotujen pennuilla. Esimerkiksi 10 kuukauden ikäisen jättirodun juniorin (aikuispaino 60 kg) tulisi suositusten mukaan saada energiaa 0,34 MJ ME/elopainokilo/vrk. 5 kg:n aikuispainon saavuttavan pennun energiansaantisuositus on samassa iässä 0,49 MJ ME/elopainokilo/vrk. Näin rasvan suhteellinen osuus ravinnosta vähenee 15-16 %:iin kuiva-aineesta.

Kasvava koira tarvitsee suhteessa enemmän valkuaista kuin aikuinen koira. Valkuaisen tulee olla laadukasta eläinperäistä valkuaista eli lihaa, kalaa tai kananmunaa, jotta pentu saa siitä kasvuunsa kaikki tarvitsemansa aminohapot. Kivennäisaineiden ja vitamiinien tarpeet ovat erilaisia pennuilla ja aikuisilla koirilla. Penturuoan sopiva kalsiumpitoisuus on 1,1 – 1,4 % ja fosforipitoisuus 0,9 – 1,0 % kuiva-aineessa. Kalsiumin saannin sekä kalsium-fosfori-suhteen kanssa tulee olla tarkkana.

Ravintoaineiden epätasapaino, puutokset ja liikasaanti vaikuttavat luuston ja nivelten kehitykseen ja saattavat aiheuttaa kasvuhäiriöitä. Annoksien koostaminen itse (raakaruokinta, muu kotiruokinta) ei ole kasvavalle koiralle paras vaihtoehto, sillä riski ravitsemukselliseen epätasapainoon on suuri. Mikäli annokset koostaa itse, tulee koiran ravitsemukseen sekä raaka-aineiden ominaisuuksiin perehtyä syvällisesti.

Suurilla roduilla ei tule tavoitella maksimaalista nopeaa kasvua. Rajoitettu energiansaanti vähentää tutkitusti kasvuhäiriöiden riskiä. Luonnollisestikaan koira ei saa kuitenkaan olla alipainoinen.
Kasvavan koiran energiantarpeen täyttymistä on seurattava silmämääräisesti kaiken aikaa. Kuntoluokitus on siinä hyvä apu. Lihavuuskunnoltaan normaali pentu kasvaa kontrolloidummin ja riski luuston kehityshäiriöille vähenee. Kun pentu on ollut riittävän hoikka kasvuiässä, sen painonhallinta on helpompaa myös aikuisena.

Aikuisille suunnattuun ravintoon ei tule siirtyä ennen kuin koira on saavuttanut aikuispainon, joka jättirotuisilla saavutetaan 11-15 kk:n iässä.

Vanhuus tulee yksilöllisesti riippuen muun muassa koiran koosta ja rodusta. Suuret rodut ikääntyvät pieniä rotuja nopeammin. Hampaiden kunnon heiketessä koiralle on hyvä tarjota kosteutta sisältävää, pehmeää ravintoa, jota koiran on mahdollisimman mukava syödä. Kipu suussa ei saa rajoittaa koiran syömistä. Samalla tulee huolehtia hammashygieniasta, jotta hammaskiveä ja tulehduksia ei pääse syntymään ja hampaiden kunto ei heikkene entisestään.

Koiran ikääntyessä sen energiantarve laskee ja senioreilla onkin noin 20 % pienempi energiantarve kuin perustasolla olevilla koirilla. Syynä tähän ovat pääasiassa koiran aktiivisuustason laskeminen sekä lihasmassan pieneneminen. Poikkeuksena ovat jotkin sairaudet, jolloin energiantarve saattaa nousta voimakkaastikin.

Vanhan koiran mahahapon eritys vähenee. Kannattaakin siirtyä 2-3 ruokintakertaan päivässä, jotta mahahapon määrä riittää syödyn ravinnon käsittelyyn. Ph tulee saada ruokasulassa riittävän alas, jotta ravinnon mukana tulevat taudinaiheuttajat kuolevat.

Seniorille tulisi valita vähemmän energiaa ja rasvaa sisältävä ravinto. Light-ruokiin ei kuitenkaan kannata siirtyä, ellei painonhallinnan kanssa ole ongelmia. Valkuaisen tarve säilyy tai voi jopa lisääntyä normaalitarpeeseen nähden. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että valkuainen on laadukasta. Ruokavaliossa hyvin sulavien hiilihydraattien merkitys korostuu.

Ravinnosta tulisi saada riittävästi kuituja (n. 2 % kuiva-aineesta), jotka edesauttavat suolen toimintaa sekä ehkäisevät vanhoilla koirilla usein esiintyvää ummetusta. Sopivia kuidun lähteitä ovat esimerkiksi pellavansiemenrouhe, juurikasleike sekä pektiiniä sisältävät porkkana ja omena (ei karaa). Kasvikset tulee tarjota kypsennettyinä.

Seniorin ravinnon tuhkapitoisuuden tulisi olla alhainen ja kivennäisten tulee olla hyvin sulavassa muodossa. Normaalistikin laadukkaassa perusravinnossa tuhkaa on alle 7 % kuiva-aineesta. Fosforin yliannostusta on vältettävä, sillä munuaisten toimintakapasiteetti saattaa ikääntyessä heiketä. Sinkin, seleenin ja jodin tarve kasvaa. Ihon ja turkin kuntoa ylläpitämään voi lisätä raudan, kuparin, sinkin ja mangaanin sekä välttämättömien rasvahappojen saantia. Vitamiineista erityisesti A-vitamiinin tarve kasvaa, mutta tulee huomioida, että vanha koira on alttiimpi yliannostuksille kuin nuori koira.

Työkaveri metsällä mukana – metsästyskoiran laadukas ravitsemus on avain onnistuneeseen riistakauteen!

Aktiivisella metsästyskaudella riittävä ja oikea-aikainen energian saanti sekä kunnollinen nesteytys pitävät koiran työkykyisenä aamusta iltaan. Ajoita ruokailut niin, että työskentelyn aikana energiavarastot ovat täydet mutta maha tyhjä.

Metsästys- ja kilpailukoirien ruokinnassa yleinen virhe on lisätä tavalliseen ruokaan lihaa, jotta proteiinipitoisuus kasvaisi. Lihan rasvapitoisuus voi olla kuitenkin korkea, jolloin kasvattaakin ruoan rasvapitoisuutta proteiinin sijaan.

Tuore täysravinto sopii sekä metsästyskauden aterioille että maastoon mukaan välipaloiksi – Best-In-tuotteista löytyvät kätevästi mukana kulkevat ratkaisut niin päivittäiseksi ateriaksi, taukotankkaukseen kuin palkitsemiseenkin.

Lue lisää ruokintaoppaastamme käyttö- ja kilpakoiran ruokinnasta.

Koiran rotu, ikä ja liikunnan olosuhteet sekä itse laji määrittelevät sen, kuinka sitä tulisi ruokkia. Agility, metsästys, toko ja muut harrastukset vaikuttavat energiantarpeeseen eri tavalla. Myös korkea lämpötila ja haastava maasto saattavat lisätä rasitusta huomattavasti.

Urheilevan koiran hyvä ruokinta auttaa elimistöä suorituksessa ja on olennainen osa sen terveyttä. Lyhytkestoisessa suorituksessa energiantarve kasvaa noin 10–20 % ylläpitotasoon nähden, kun taas pidempikestoinen tukeutuu yhä enemmän rasvoihin. Urheilevan koiran ruoka saakin olla rasvaista (20–30 % kuiva-aineesta) ja on hyvä totuttaa koira ruokavalioon jo treenikauden aikana. Parhaiten koira hyödyntää eläinperäisen rasvan, kuten talin, ihran ja kananrasvan.

Parhaiten koira urheilee tyhjällä mahalla. Ruokinnan ja suorituksen välillä on oltava 6–8 tuntia, mieluiten jopa yli 12 tuntia. Ruokinta juuri ennen suoritusta lisää painoa ja häiritsee ruoansulatusta. Ajoita ruokailut niin, että suorituksen aikana koiran energiavarastot ovat täydet mutta maha tyhjä. Suorituksen aikana kannattaa antaa pieniä makupaloja tunnin, parin välein. Tämä pitää yllä sokeri- ja nestetasapainoa sekä suorituskykyä.

Koiran laihuus voi johtua monesta syystä; toisille koirille luiseva ulkomuoto kuuluu rotuominaisuuksiin, toisille se on osa kasvuvaihetta.

Laihan koiran painon nostamisessa olennaisinta on riittävän energian saannin varmistaminen, sillä rasva on koiran tärkein energian lähde. Saat koiralle lisää helposti käytettävää energiaa, kun vaihdat rasvaisempaan ja energiapitoisempana ruokaan. Sellainen on esimerkiksi Best-In Lihamureke.

Ruoan energiamäärän lisäksi on hyvä lisätä mahdollisuuksien mukaan ruoan määrää. Usein laiha koira on nirso, joten ruoan maistuvuuteen kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Vain syöty ruoka voi muuttua energiaksi. Perusruoan ohella voi antaa ravitsevia makupaloja pitkin päivää.

Jos koira kaikesta huolimatta ei tunnu saavuttavan toivottua painoa, on hyvä käyttää koiraa eläinlääkärillä. Laihtuminen voi johtua myös sairaudesta.

Koiraystävämme kärsivät ihmisten lailla mahdollisesta liikapainosta. Lihavalle koiralle tulee helposti nivelongelmia ja esimerkiksi aineenvaihduntasairauksia. Koiraa laihdutetaan vähentämällä energian määrää: joko vähentämällä tarjottavan ruoan määrää tai syöttämällä vähäenergisempää ruokaa.

Vähärasvainen, kivennäistasapainotettu ja kuitupitoinen ruoka on yleensä riittävä apu painonhallintaan. Laihdutettaessa on tärkeä kiinnittää huomiota ruoan sisältämän rasvan määrään. Vähärasvaisempaa ruokaa syödessään koiran maha pysyy täytenä, mutta energian määrä alhaisena. Esimerkiksi Best-In Lihakasvishyytelö tuore täysateria on kevyt, mutta proteiinipitoinen valinta tukemaan  juuri koiran painonhallintaa.

Koirankin pitää luopua kahvipullasta eli myös makupalat ja muut varsinaisen ruoan ohella syötävät herkut lasketaan mukaan päivän kokonaisenergiaan. Makupaloistakin löytyy kevyempiä vaihtoehtoja – esimerkiksi Best-In Härkäpuikko on vähärasvainen makupala koiralle.

 Laihdutusta voi myös tehostaa liikuntaa lisäämällä. Lihavuus voi johtua myös aineenvaihduntasairaudesta. Jos koiran paino ei lähde laskuun, vaikka energiamäärää on selkeästi pudotettu, on hyvä käydä eläinlääkärin luona.

Lue lisää koiran painonhallinnasta ruokintaoppaastamme!

Ruokinnalla on suuri vaikutus hammaskiven muodostumisessa, mutta hammaskiven ehkäiseminen ruokavalion avulla ei ole yksiselitteistä. Absoluuttista totuutta kysymykseen on vaikea antaa.

Hammaskivi tarvitsee muodostuakseen plakkia. Plakki on pehmeää, bakteereista, syljestä ja ruoantähteistä muodostuvaa massaa, joka peittää hampaiden pinnan, ellei mekaanista puhdistusta tapahdu. Plakkikerros voi paksuuntua, kovettua ja mineralisoitua hammaskiveksi hampaan pinnalle. Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä. Suurikaan plakkimäärä ei välttämättä johda hammaskiven muodostumiseen.

Moni ainesosa voi vaikuttaa koiran hampaiden kuntoon

Pehmeä, sokereita ja muita hiilihydraatteja sisältävä, viljapitoinen ravinto lisää plakin muodostumista. Myös erittäin proteiinipitoinen ravinto lisää hammaskiven muodostumista epäsuorasti. Proteiini imeytyy ruoansulatuskanavasta elimistöön ja mikäli proteiinia on ruokavaliossa runsaasti, se nostaa syljen pH:ta korkeammaksi eli emäksisemmäksi. Tällöin hammaskivi mineralisoituu nopeammin. Myös kalsiumpitoinen sylki edesauttaa plakin mineralisoitumista.

Ravinnosta saatava pii voi lisätä suuhun kertyvän hammaskiven määrää. Piitä sisältävät runsaasti pääasiassa kuivamuonissa käytettävät täysjyväviljat – erityisesti ohra – sekä raakapakasteissa käytettävät kaalit ja salaatit.

Pureskelu ehkäisee hammaskiven muodostumista

Merkittävin asia hammaskiven muodostumisen ehkäisemisessä on pureskelu. Pureskelu poistaa mekaanisesti plakkia ja vähentää siten hammaskiven muodostumista. Samalla syljeneritys lisääntyy ja sekin osaltaan puhdistaa hampaita. Sopivia pureskeltavia ovat jauhamista vaativat herkut, esim. Best-In Härkäpuikot tai Possunkorvat. Myös aitojen luiden, kuten Herkkuluun tai Ydinluun syöminen voi ehkäistä hammaskiven muodostumista.

Myös merilevän mielletään ehkäisevän hammaskiven muodostumista. Ascophyllum nodosum -merilevälajin teho on todistettu tutkitusti ja se onkin hyvä lisä hammaskiveä herkästi kehittävän koiran ruokavalioon.

Ravinto vaikuttaa koiran ihon ja karvan kuntoon sekä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Oireet voivat johtua ruokinnasta, joka ei vastaa ravintoainetarpeita. Huolehdi myös liikunnasta ja painonhallinnasta. Muun muassa välttämättömien rasvahappojen, proteiinin, sinkin, kuparin, A-vitamiinin, D-vitamiinin sekä B-ryhmän vitamiinien riboflaviinin, biotiinin ja niasiinin puutostilat voivat aiheuttaa ihon ja karvan kunnon heikkenemistä.

Saahan koira tarpeeksi välttämättömiä rasvahappoja?

Yleisimpiä puutoksen aiheuttajia ovat välttämättömien rasvahappojen (linolihappo ja epäsuorasti EPA, DHA) tai proteiinin puute, ravinnon heikkolaatuinen proteiini sekä sinkki. Biotiinin puutos on koirilla harvinainen: sitä voi esiintyä lähinnä tiineillä ja imettävillä nartuilla sekä pennuilla.

Välttämättömiä rasvahappoja saa lohesta sekä kala- ja kasviöljyistä. Kasviöljyistä suosittelemme pellavansiemenöljyä. Kananmunan keltuainen sisältää linolihappoa.

Valitse pääraaka-aineeksi laadukasta lihaa

Varmista, että ravinto sisältää riittävästi laadukasta proteiinia. Näin turvaat aminohappojen saannin. Metioniini ja kystiini ovat aminohappoja, jotka vaikuttavat ihon ja turkin kuntoon. Huolehdi, että ravitsemuksen pääraaka-aineena on laadukas liharaaka-aine. Kuivaruoissa proteiinipitoisuuden minimi on 25 % kuiva-aineesta. Kosteissa ruoissa ja kotiruoassa korkealaatuista proteiinia (lihaa, kalaa tai kananmunaa) tulee olla vähintään 30 % annoksesta.

Sinkkiä on vaikeaa saada itse koostetusta ravinnosta tarpeeksi, mutta hyvälaatuisessa valmisravinnossa sitä on riittävästi. Turkki- ja iho-ongelmien yhteydessä on usein tarpeellista turvautua sinkkilisään. Sinkki linkittyy riittävään A-vitamiinin saantiin, sillä sinkki toimii A-vitamiinin kantajana verenkierrossa.

Vältä yksittäisten ravintoaineiden yliannostusta

Ravinto on aina kokonaisuus. Ethän anna liikaa yksittäisiä ravintoaineita? Esimerkiksi kuparin, fosforin ja kalsiumin korkeat pitoisuudet häiritsevät sinkin imeytymistä. Pieni puutostila on parempi vaihtoehto kuin jatkuva, voimakas yliannostus. Ihon hilseily on pienessä mittakaavassa koiralle normaalia, kiilloton ja harveneva karva karvanvaihtoaikaa lukuun ottamatta ei.

Sulje pois sairauksien ja allergioiden mahdollisuus

Jos muutoksilla ei pystytä vaikuttamaan ihon ja karvan kuntoon, koiralla voi olla jokin sairaus tai allergia. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta tai muutoin häiriintynyt hormonitoiminta stressin yhteydessä saattaa aiheuttaa oireita. Liian kuiva sisäilma tai liian vähäinen veden juonti voivat myös aiheuttaa oireet. Mikäli oireet ovat stressiperäisiä, tarjoa koiralle AB-piimää tai muita maitohappobakteereita sisältäviä valmisteita. Niiden avulla pyritään saamaan ruoansulatuselimistön tasapainotila takaisin ja heikentynyt ravintoaineiden imeytyminen korjatuksi.

Koiran allergia voi ilmetä monin tavoin. Ruoka-aineallergiasta voivat kertoa esim. ihon tai suoliston oireet. Yleisimpiä iho-oireita ovat kutina ja ihotulehdukset. Koiran karvan laatu voi olla huono, turkissa voi olla karvattomia kohtia tai koko koira voi haista pahalle.

Aina ei ole kyse varsinaisesta ruoka-aineallergiasta. Koiralle voi tulla iho-ongelmia myös ruokinnan virheistä. Monet hiven- ja kivennäisaineet aiheuttavat oireita sekä yli- että aliannosteltuina, samoin niiden keskinäinen suhde on tärkeä. Tarkista myös, saako koira riittävästi proteiinia ja vitamiineja.

Hyvät kuidut hellivät koiran vatsaa. Niitä saa esimerkiksi pellavarouheesta, porkkanasta ja juurikasleikkeestä. Pellavarouhe vaikuttaa koiran ulosteen koostumukseen: kuivana syötetty rouhe kiinteyttää, kun taas kostutettu rouhe auttaa ummetukseen.

Herkkävatsaisten koirien kohdalla ruokintarytmin tärkeys korostuu. Joillekin koirille suuret kerta-annokset eivät sovi, vaan ruoka on jaettava moneen pienempään ateriaan.

Allergisille koirille on olemassa monia erityistäysravintoja, joista suurin osa on kuivamuonia. Tänä päivänä yhä yleisempi allergian aiheuttaja on kuitenkin juuri kuivamuonissa esiintyvä varastopunkki. Ongelmia aiheuttavasta kuivamuonasta helpointa on vaihtaa tuoreruokaan.
Best-Inin ruokien ja makupalojen tuoteselosteet kertovat aina, mitä tuotteet sisältävät – näet helposti myös sen, mitä allergisoivia aineita ne eivät sisällä! Tuotesivuillamme voit hakea esimerkiksi kaikki tuotteemme, jotka eivät sisällä viljaa. Kaikki Best-In-tuotteet ovat säilöntä-, maku- ja väriaineettomia.

Nivelrikko eli arthroosi on koirilla ja kissoilla yleisesti diagnosoitu krooninen sairaus, jonka esiintyvyys kasvaa iän myötä. Nivelrikkoa on arviolta jopa 20 %:lla aikuisista koirista. Nivelrikon aiheuttaa luiden välissä olevan nivelruston kuluminen, eli rusto hajoaa nopeammin kuin se kykenee uusiutumaan. Yleisintä nivelrikko on polvi-, lonkka- ja kyynärnivelessä.

Nivelrikon aiheuttajat ja oireet

Alttius nivelrikolle on perinnöllistä. Nivelrikko voi aiheutua tapaturman tai kasvuhäiriöiden seurauksena. Kasvuhäiriöt ovat seurausta paitsi perimästä, myös virheellisestä ruokinnasta. Suuret, raskaat ja nopeasti kasvavat rodut ovat alttiimpia nivelrikolle kuin pienet ja kevyet. Nivelrikon oireita ovat muun muassa jäykkyys, haluttomuus liikkua tai hypätä esimerkiksi sohvalle, painonvaraus sekä ontuminen.

Oikeanlaisella ruokinnalla ja lisäravinteilla voidaan osittain ennaltaehkäistä nivelrikon syntymistä sekä lievittää tai hoitaa jo ilmestyneitä oireita. Tärkein asia nivelrikon hoidossa on koiran painonhallinta. Ylipaino rasittaa niveliä ja altistaa niitä kulumiselle. Säännöllinen liikunta ylläpitää nivelten liikkuvuutta. Huolehdi, ettei liikunta ole liian runsasta tai raskasta.

Nivelen tulehdusta voi hillitä

Kalan sisältämillä omega-3-rasvahapoilla on nivelrikkoisessa nivelessä tulehdusta hillitseviä vaikutuksia. Tehokkaimpia tulehduksen hillitsijöitä ovat omega-3-rasvahappoihin kuuluvat EPA ja DHA. Käytettynä yhdessä kondroitiinisulfaatin ja ja glukosamiinin kanssa, näyttäisi näillä olevan nivelrikon oireita lieventävä vaikutus, sillä kyseiset rasvahapot voimistavat kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinin vaikutusta. Kondroitiinisulfaatti sekä glukosamiini ovat nivelruston rakennusaineita.

Suosittelemmekin lisäämään nivelrikkoisen koiran ruokintaan rasvaista kalaa tai kalaöljyvalmisteita. Huomoi, ettei pelkällä ravitsemuksella tai lisäravinteilla voi hoitaa nivelrikkoa. Se vaatii lähes aina eläinlääkärin hoitoa sekä tarvittaessa myös kipulääkitystä.

Hiivat ovat osa koiran normaalia mikrobikantaa. Toisten koirien iholla hiivasienet lisääntyvät voimakkaammin ja aiheuttavat tulehduksia. Hiivan esiintyminen johtuu tyypillisesti koiran suoliston mikrobieliöstön epätasapainosta.

Vaikka ruoka-aineallergiat eivät ole tyypillisin syy hiivan ilmentymiseen, kannattaa allergian mahdollinen olemassaolo sulkea pois. Mikäli taustalla on erilaisia useampia raaka-aineallergioita, oikean ravitsemuksen löytäminen on koirakohtaista ja saattaa viedä aikaa.

Jos ruoka-aineallergioiden mahdollisuus on suljettu pois, on mahdollista, että allergian aiheuttaa ruuassa olevien mikroskooppisen pienien varastopunkkien proteiinit. Varastopunkkeja voi olla esimerkiksi kuivaruuissa ja kuivatuissa makupaloissa. Lisäksi hiivalle altistavia tekijöitä voivat olla muun muassa sopimaton ravinto, hormonaaliset häiriöt (myös stressi), atopia, allergiat huonepölylle tai siitepölyille.

Hiivasta kärsivän koiran ruokinnassa on tärkeää huomioida ravinnon monipuolisuus. Ruokintaan tehdään tarvittavat muutokset, jotta ravitsemus on lihapitoista ja koira saa siitä tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet oikeassa suhteessa. Hiilihydraatin laatuun ja määrään tulee kiinnittää huomiota. hiivat käyttävät kasvuunsa hiilihydraatteja ja etenkin sokereita. Oikeanlainen kuitu edistää ruuansulatuskanavan terveyttä ja kannattaa kokeilla ravitsemuksessa esimerkiksi pellavansiemenrouhetta.

Koiran ravintoon kannattaa lisätä maitohappobakteereita, jotka edistävät suoliston terveyttä ja tätä kautta parantavat koiran immuunivastetta. L. acidophilus-bakteerit tasapainottavat suoliston toimintaa ja ehkäisevät hiivan ilmenemistä. L. acidophilus-maitohappobakteeria löytyy AB-piimästä, joka onkin oiva lisä hiivasta kärsivän koiran ruokavalioon. Maitohappobakteereita on saatavissa myös ravintolisinä.

Ravitsemuksessa painonhallinta on monesti määrittävä tekijä. Niin myös hiivan suhteen. Ylipainoa tulee välttää, sillä ylipainoisen koiran elimistössä on usein jatkuva pienimuotoinen tulehdustila. Tämä saattaa lisätä hiivan ilmentymistä.